Kustannus-Mäkelältä ilmestyi tänä syksynä oikea aarrearkku taaperokirjoja. Lopultakin saimme nimittäin Mervi Lindmanin Bebbe -kirjat suomeksi (suomennos Raija rintamäki) nimellä Peppe. Peppe onkin oikein ovallinen suomennos ja nimeä on hoettu ainakin meidän taloudessa riittämiin. Mervi Lindmanhan on meille kaikille tuttu monista varsin tutuista lastenkirjakuvituksesta, mutta Pepeissä Lindman toimii myös kirjailijan roolissa (Kustannus-Mäkelä, 2018, esittelykpl).
![]()
![]()
| Kuvat kustantajan sivuilta |
Peppe pillastuu! ja Peppe pussaa kirjat ovat valtavan suloisia ja ihania. Kuvitus on täydellistä Lindmanin kuvitusta, joista ei voi keksiä mitään paranneltavaa, koska laatu on taattua loppuun saakka. Ei voi ymmärtää miten upeita ilmeitä Lindman osaa luoda söpöjen karakteeriensa kasvoille noin vain. Ja todellakin kuvitus on varsin hellyyttävää. Peppejen tarinat ovat taaperoille sopivia toistavia, yksinkertaisia puuhia. Pussatessaan Peppe pussaa kaikkia ja pillastuessaan (loistava suomennos taas!) Peppe pillastuu yhdelle toisensa jälkeen. En voi väittää, ettenkö kokisi tekstien kohdalla huomattavaa yhdennäköisyyttä Berbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin täydellisiin Max, eli Oskari -kirjoihin, jotka kuuluvat vauva/taaperokirjoihin klassikoihin siinä määrin, että ainakin itse säilytän ne ehdottomasti hyllyssäni, vaikka lapseni eivät ole enää "siinä iässä". Oskareissa (joista meillä löytyy myös suomentamattomat Max -kirjat) kirjapohja on mielestäni varsin sama kuin Peppeissä. Eli oikein toimiva. Pikaisesti katsellessani myös lauseet ovat hyvin samantyyppisiä riisuttuja "lapsipuheita", kuten "DUMMA LAMPAN", vaikkakin Maxeista puuttuu jopa pisteet lauseiden lopuista. Summa summarum Peppe -kirjat ovat aivan loistavia taaperokirjoja, jotka ainakin itse haalisin ihan omaan kirjahyyllyyn lasten luettavaksi. Sillä vielä tosiaan nämä huvittavat ja humoristiset Peppet luetuttivat vielä eskari-ikäistänikin useaan otteeseen!
 |
| Kuvat kustantajan sivuilta |
Toinen suomennettu taaperosarja, joka sopii oivallisesti myös leikki-ikäiselle, on Maria Nilsson Thoren Kolmikko -kirjasarja (Kustannus-Mäkelä, 2018, suom. Raija Rintamäki). Kolmikko luopuu tutista kirjassa jo tutista luopunut Essi kokee tuttikateutta ja pääsee tutin makuun kaverin luovutettuaan ihanan tuttinsa hänelle. Tutti saa Essin tuntemaan itsensä suloiseksi vauvaksi. Kirjat on kuvitettu jälleen loistavan ilmeikkäästi ja selkeästi (kuten pienten lastenkirjat tulisikin) ja tarina on Peppe-kirjoihin verraten monisäikeisempi mutta kuitenkin lyhkäinen ja hauska. Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin kirjassa käsitellään taas hyvin arkista asiaa, jossa pohditaan sitä kuka on kenenkin kaverina. Kirjasarja sijoittuu hauskasti pelkästääm päiväkotimaailmaan, mikä on minusta aivan oivallinen asia. Siis vink, vink päikkäri-ikäisten vanhemmat ja hoitajat!
| Kuva kustantajan sivuilta |
Tästäpä mieleeni tulee myös toinen kotimainen kirjasarja, joka sijoittuu lähes täysin päiväkotimaailmaan: Päiväkoti Heippakamu. Kirjasarjan uusimmassa Isabella ja tuikkiva tyttö (Otava, 2018, esittelykpl), ryhmään tulee uusi lapsi. Kirjassa käsitellään mielestäni myös ohi mennen matematiikan alkuoppimista ja hieman sitäkin tilannetta, kun numerot eivät asetukaan niin helposti kohdalleen kuin hyvin monella muulla. Tämä onkin varsin tärkeä aihe ja kirjailija Veera Salmelle iso kiitos, että asiaa tässä näin käsitellään. Tiedämme nykyään nimittäin, että matematiikan kammo saattaa juurtua sen haasteista kokeville jopa jo eskarissa, joten oppimisen mukavuus ja mielekkyys olisi tosi tärkeää taata jo pienestä pitäen erilaiset aiheet sillä tavoin yksilölle mielekkäinä, että minäpystyvyys kaikkine haasteineen ja vahvuuksineen pysyisi positiivisena. Elina Warstan kuvitus on ihanan mielenkiintoista katseltavaa ja sopiikin näin oikein mainiosti myös isommille lapsille tutkailtavaksi. Ehdottomasti taas loistava vinkki sekä kotona että lapsiryhmissä luettavaksi!
Mukavaa syysloma-aikaa kaikille! Muistakaa lukea yhdessä ja käykäähän kirjastoretkillä!
"Peppe pussaa autoa.
PUS!"
- Mervi Lindman: Peppe pussaa