Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnas on yksi kaikkien aikojen suosituimpia kotimaisia lastenkirjailijoita. Lienee harvassa se suomalainen, joka ei tunne Mauri Kunnaksen nimeä. Tässä taannoin kävin hyvän keskustelun, jossa nimesimme Mauri Kunnaksen lastenkirjojen presidentiksi- tämä herra tunnetaan. Onkin sanomattakin selvää, että oma ääneni meni Finlandia-äänestyksessä Mauri Kunnakselle. Kunnas, kuten muun muassa Aino Havukainen ja Sami Toivonen, ovat taiteilijoita ja kirjailijoita, joille meillä lastenlukemisen puolestapuhujilla on paljon kiitosta annettavana. Tatut ja Patut sekä Koiramäet ja Herra Hakkaraiset tuntevat lähes kaikki lapset ja jokainen koti lienee jossakin vaiheessa lukenut edes yhden kirjan näiltä kirjailijoilta. Mainitut lastenkirjailijat panostavat teoksiinsa usein kokonaisen työvuoden, ehkä enemmänkin, ja sen kyllä huomaa! Minusta se on asia, josta ansaitsisi kyllä vaikka kuinka monta mitalia ja palkintoa. Se on kulttuuriteko, jota ei kuitenkaan samalla voi mitata rahassa.



Koiramäen Suomen historia lähti meillä käsistäni heti ja kirja meni mieheni ja lasten lukemistoon. Minähän olen se outo tyyppi, jolle ei tule nostalgista oloa Kunnaksen kirjojen kohdalla, toisin kuin monelle muulle. Olen tutustunut kirjoihin vasta äiti-iällä. Koiramäen Suomen historia kertoo Suomen historiasta 1500 -luvulta 1800 -luvulle saakka, jolloin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyivät. Hauskaahan tässä kirjassa on se, että itse asiassa kirjaa voi jatkaa lukemalla seuraavaksi Kunnaksella jo aiemmin ilmestyneen Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjaa (joka on meillä lukematta!), eli kirja nivoutuu mukavasti Kunnaksen aiempiinkin tuotoksiin. Kirjan alussa on myös uskomaton piirretty Koiramäen lasten sukutaulu, jossa kirjan vuosisadat yhdistetään tuttujen Kallen, Elsan ja Martan aikaan ja tehdään näin visuaalisesti selvemmäksi pienemmälle lukijalle se, että historia koskettaa meitä kaikkia omien isoisiemme ja -äitiemme kautta. Tämä on lapsille vailinaisessa ajantajussaan varsin haasteellinen ajatus. Ja ymmärrämmekö me aikuisetkaan oikein historiamme vaikutusta omaan elämäämme?


Koiramäen lasten historiassa nimetään Suomen historiaan vaikuttaneita henkilöitä. Henkilökuvaukset ovat usein napakoita ja niiden muutoin runsasta informaatiota ja nimien paljoutta on ihanasti selkeytetty jättämällä muutoin kuva-asu tarinakohtia selkeämmäksi valkeapohjaiseksi aukeamaksi. Henkilökuvia sisennetään sittemmin huumoripitoisilla mielenkiintoisilla tarinoilla. On tappeluita, on virhetulkintoja, on vaikka mitä. Tarinoiden kautta lukija oppii miten monta näkökulmaa asioissa usein on. Noitavainoista kerrottaessa yhden onnekas yrttilöytö kivenjuurella tulkitaan pyllistyksenä ilmiselväksi noidan tempuksi! Kunnas pukee historian kummallisuuksia ja totuuksia sellaiseen muotoon, että tarinat jäävät mielekkäällä tavalla mieleen ja herättelevät uteliaisuutta.


Sanomattakin on selvää, että Mauri Kunnaksen kirjoissa suuressa osassa ovat piirrokset. Koiramäen Suomen historiassa piirrokset ovat tutun turvallisia ja niistä löytyvät kaikki ne mukavat elementit, joita Kunnasta katsoessaan toivoo löytävänsä. Kuvista löytyy lisää tietoa, hieman nokkelia havaintoja, ylimääräisiä kikatuksia, jotka täydentävät hyvää kertomusta ja tekstiä. Jo yhdestä kuvasta saatat löytää hyvin persoonallisia hahmoja, jotka on loihduttu taidokkaasti esiin pienin asennoin ja ilmein. Eihän näitä katsoessa voi kuin vain hymyillä ihastuneena.

Mauri Kunnas, eläköön laadukas lastenkirjallisuus, ja nöyrä ja kaunis kiitos elämäntyöstäsi lastenkirjallisuuden ja lukemisen saralla!



"- Voikohan hienoista kirjaimista saada aikaiseksi suomalaisen sanan? pohti maisteri Laurentius.
- Ja voiko sitä kukaan ymmärtää?
Niin, mitähän hyötyä lukemisesta voisi olla, Melkki, Käpälän isäntä mietti.
- Osaavatkohan arvon herrat itse lukea? tiedusteli Mikael.
- Totta kai! Mitä sinä luulla? nauroi von Allenpap. - Me luke saksa, ruotsi, vähä ranska!
Ne olla oikea kieli!

Mikael kumartui ja poimi maasta hiilenpalan."

- Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (Otava, 2017, esittelykpl)