Luimme viime vuoden puolella Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan ensimmäisen Risto Räppääjän ja totesin, että ehkä kirjassa tuntui aika- eikä kovin mairittelevalla tavalla. Kun luin Ristoja aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten ensi kertaa (ääneen lapsille), ne olivat hyvin vauhdikkaan ja hauskan oloisia. Nyt tuo vauhti tuntui ensimmäisen kohdalla hiipuneen. Niinpä Räppääjien luku loppui meillä lyhyeen ja lapset lähinnä kuuntelivat Räppääjänsä äänicd:nä.
![]()
Risto Räppääjä ja pullistelija on syksyn uutuus (Tammi, 2016, saatu kustantajalta). Halusin kokeilla kuinka Christel Rönnsin kuvituksella varustettu nyky-Risto toimii. Ja toimiihan se, paljon paremmin kuin vuosituhannen alkupään Risto. Risto vain on säilynyt melko samanikäisenä, mutta kerronta on tiivistynyt, tullut muistojeni mukaan enemmän dialogiseksi ja napakammaksi. Teksti kutsuu ääninäyttelemään mukana. Tarina etenee, lauseet ovat tykittävämpiä (lyhyitä, helpompilukuisia). Rönnsin kuvitus on loistava (ei sillä, niin oli aiempikin).
![]()
Räppääjien naapuriin muuttaa tilapäisesti hauiskimppu Bill Pöntinen ja hänen poikansa Sylvester. Parivaljakko on tullut paikkakunnalle isä-poika voimannäytekisoihin. Bill lainaa naapurista kananmunia ja maksaa velkansa hyvin nopeasti Rauhalle takaisin. Rauha huumaantuu näistä kohteliaista lihaskimpuista, aivan kuten myös Riston paras kaveri Nelli. Rauha ja Nelli kannustavat Billiä ja Sylvesteriä kisoissa ja vähän harjoituksissakin. Mutta mitä tekee Risto ja Lennart... No, ovat vähän kateellisia tuosta kaikesta huomiosta ja päättävät näyttää.
![]()
Kirjan tarina oli hauska ja mukaansa tempaava. Lisäksi kirjassa ohitettiin mukavasti kaveruutta, kateutta ja kiusaamisasioita, mutta ei niitä liikaa opettavaisesti alleviivaten.
Luen mielelläni näitä uuden aikakauden Ristoja jatkossakin. Mutta huomio siitä, että aikakausi on muuttunut lastenkirjoissakin näin paljon kymmenen vuoden sisällä oli hieman pelottavaa. Varsinkin itseni kohdalla, enkö enää jaksa pysähtyä rauhallisemman kirjan kohdalle vai olenko ihan ajan sykkeen mukaisesti koko ajan vain vauhtia kaipaava? Jopa iltasatujen aikana.
"Lennart teki viisi haarahyppyä ja lysähti sohvalle.
Risto meni jääkaapille ja teki itselleen makkaravoileivän."
- Tiina Nopola ja Sinikka Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija
Luen mielelläni näitä uuden aikakauden Ristoja jatkossakin. Mutta huomio siitä, että aikakausi on muuttunut lastenkirjoissakin näin paljon kymmenen vuoden sisällä oli hieman pelottavaa. Varsinkin itseni kohdalla, enkö enää jaksa pysähtyä rauhallisemman kirjan kohdalle vai olenko ihan ajan sykkeen mukaisesti koko ajan vain vauhtia kaipaava? Jopa iltasatujen aikana.
"Lennart teki viisi haarahyppyä ja lysähti sohvalle.
Risto meni jääkaapille ja teki itselleen makkaravoileivän."
- Tiina Nopola ja Sinikka Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija