Ilo irti, Apo Apponen!

Juhani Känkäsen Apo Apposet ovat loistavaa lastenkirjallisuutta, jota fanitan. Ilo irti, Apo Apponen! -kirjassa Apo kokee tylsistymistä ja vähän mustasukkaisuuttakin, kun perheen vauva ja kaiken maailman muut puuhat (työt ja sanomalehdet) saavat vanhempien huomion ja Apo kokee itsensä sangen yksinäiseksi.


Kirja on jälleen kerran tosi hauska ja seikkaileva. Apon perheen tilanteet ovat mukavan arkisia ja näin toden tuntuisia. Apo haluaa vanhempiensa huomiota muun muassa alkamalla itse vauvaksi tuttine kakkineen (ei kirjoitusvirhettä). Ja lopulta matkaa maailman merille- siis naapurin pihalle. Ja tokihan tempaukset saavat vanhemmat huomaamaan Apon vihdoin viimein ja nostamaan katseensa lehden tosi tärkeästä artikkelista "kuinka vanhemmilla ei ole enää aikaa leikkiä lasten kanssa".

Känkänen tarttuu siis lapsiperheiden arjen ytimeen ja muistuttaa läsnäolon ja yhdessä olon hauskuudesta. Tarinassa ja loistavassa sarjakuvamaisessa kuvituksessa tarjotaan lukijoille hulvatonta arkiseikkailua, jossa vilisee hauskoja yksityiskohtia. Meille Apot ovat niitä kirjoja, joista ei luovuta, kun kirjahyllyjä tyhjennetään kierrätykseen. Todellakin laatukirjoja, joita toivoisi markkinoitavan huomattavan paljon enemmän- ettei ulkomaille saakka? Apposessa on rehellisyyttä ja aitoutta, joka koskettaa koko perhettä. Ja mikä tärkeintä, tämä kaikki tehdään tyylikkään hyväntyylisesti ja reippaalla huumorilla- siis ilo irti ottaen.


"- Apo! älä vaan sano, että sinulla on kakka housussa.
Ei Apo sanokaan.
Apo sanoo: -Tättälää."

- Juhani Känkänen: Ilo irti, Apo Apponen!