Ministi parasta. Pitkä odotukseni palkittiin ja Mirri Creative julkaisi uuden Katri Tapolan lastenkirjan. Tapola on ehdottomasti yksi kotimaisista lastenkirjailijalemppareistani, sillä hän tuottaa selvästikin intohimolla, joka tihkuu kuin makein ja kypsin mansikka sormille sitä puraistaessa. Pelätin ja rastas on myös ajankohtainen kirja, aikuisillekin, sillä se kertoo sadun kautta ennakkoluuloista, peloista ja samalla uuden tilanteen tuomasta mahdollisuuksista- ja vanhoista arvoista.
Sadussa on maa, jonka omistaja vaihtuu. Maan linnunpelätin valjastetaan häätämään kaikki vieraat linnut pois: "Linnut ovat vihollisia. Linnuilla on siivet kuin pommikoneilla! Linnuilla on terävä nokka ja ne laulavat väärää laulua!". Tapola kertoo sadun kautta millaista on sodan keskellä, elämä vihassa ja syrjinnässä. Tarina on jytevä, ja se pysäytti lapseni heti sen äärelle. Se ei kuitenkaan ole niin hurjan jännittävä kuin aluksi ajattelin, vaan sadun siivet kantavat, kuten yleensä. Ja jopa pienempi lapsistani nautti sadun kuulemisesta, vaikka tajusikin varmasti vain oman osansa. Tapolan teksti soljuu välillä lintujen laulun riimittelyyn, joka pehmentää tarinaa kauniisti. Sadulla on myös onnellinen loppu, jossa pelätin uskaltaa asettua maanomistajaa vastaan, jota kautta maanomistaja huomaa miksi vanha viisaus, lintujen salliminen tilalla oli rikasta.
"Olipa kerran maa.
Kun maahan laittoi siemenen, siitä kasvoi kukkia, kasveja ja viljaa.
Niin käy kun panee siemenen multaan.
Siemen itää. Aivan kuin ajatus, joka itää päässä."
- Katri Tapola ja Alessandro Pelliccioni: Pelätin ja rastas (Mirri Creative, saatu kustantajalta)